:::: KENNEL ESCARTO´S ::::
:: RANSKANBULLDOGGI ::

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

RANSKANBULDOGGI          

Ranskanbulldoggi on seurallinen, iloinen, leikkisä, reipas ja tarkkaavainen. Rotu on aina valmis kaikenlaiseen toimintaan, vaikkapa sitten leikkiin tai lapsia vahtimaan. Rotu on koulutettavissa ja tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa.

HISTORIAA LYHYESTI 

Ranskanbulldogin oletetaan polveutuvan eng­lanninbulldogin esivanhemmista Kreikan Epirus-provinssin ja Rooman valtakunnan molossikoirista, keskiajan alanoista sekä ranskalaisista doggeista ja kääpiödoggeista. Nykyinen ranskanbulldoggi syntyi luultavasti 1880-luvulla Pariisin työläiskortteleiden innokkaiden kasvattajien tekemien risteytysten tuloksena.

Ensimmäinen rotuyhdistys perustettiin Parii­sissa vuonna 1880, ensimmäinen ranskanbull­doggi rekisteröitiin vuonna 1885, ja ensim­mäinen rotumääritelmä vahvistettiin vuonna 1898, jolloin myös Ranskan Kennelliitto hy­väksyi ranskanbulldoggin omaksi rodukseen. Tämänrotuinen koira esitettiin ensi kertaa näyttelyssä vuonna 1887.

ULKONÄKÖ JA LUONNE

Ranskanbulldogin korvat ovat suuret ja pystyt, kuin lepakon siivet. Niitä ei typistetä, kuten ei myöskään lyhyttä häntää. Ranskanbulldoggi syntyy töpöhäntäisenä ja sen korvat nousevat pystyyn hyvin varhaisessa vaiheessa. Ranskanbulldogin pää on neliömäinen ja silmät suuret sekä etäällä toisistaan.

Vaikka ranskanbulldoggi äkkiseltään saattaakin vaikuttaa kömpelöltä, on se yllättävän ketterä ja sulavaliikkeinen. Ranskanbulldogin liikkeet uhkuvat voimaa ja ranskiksen kuuluukin liikkua hyvällä työnnöllä.

Ranskanbulldogin hyväksytyt värit ovat brindle, pied, fawn-pied ja white.

Ranskanbulldoggi on yksi maailman persoonallisimpia koirarotuja jo ulko­näkönsäkin puolesta. Kun sellainen tulee sinua vastaan, et sitä helposti unohda! Jo pelkästään ranskanbulldogin ulkonäkö, luonteesta puhumattakaan, vetää vastaan­tulijoita puoleensa. Useimpien vastaantulijoiden kasvoille leviääkin aurinkoinen hymy ranskanbulldogin tullessa kadulla vastaan ja lähes päivittäin saavat tämän rodun omistajat selvittää mikä rotu on kyseessä.

Ranskanbulldoggi painaa aikuisena noin 8-14 kg ja on noin 35 cm korkea. Vaikka kyseessä onkin pienikokoinen kääpiökoira, on pientä kokoa aivan turha yrittää selittää ranskiksel­le! Se nimittäin on mielestään suurtakin suu­rempi eikä se itsevarmuudessaan pikkukoiri­en tavoin koe tarpeelliseksi juuri haukkua.

Pääsääntöisesti ranskikset ovat todellisia ilo­pillereitä ja eri­tyisesti lapsia kohtaan nämä huumorintajuiset koirat tuntevat suurtakin yhteen kuuluvuuden tunnetta. Lapsen nähdessään ranskanbulldoggi suoras­taan puhkuu energiaa ja iloisuutta.

ELÄMÄÄ RANSKIKSEN KANSSA

Ranskanbulldoggi on todella hyvä sopeutuja! Siitä saa myös oivan harrastuskaverin, kun­han muistaa ottaa rodun rakenteen huomi­oon. Voimakkaasti etuosaa rasittaviin har­rastuksiin siitä ei välttämättä ole, vaikka ranskis ketterä onkin. Ranskanbulldoggia kouluttaessa saa eteensä yleensä todellisen haasteen, sillä vaikka ranskis on hyvin älykäs koira ja oppii nopeasti, niin eri asia sitten on, viitsiikö se toimia omistajansa pyynnön mu­kaan!

Ranskanbulldoggi on toimelias koira, joka paremman puutteessa keksii kyllä itselleen puuhaa vaikka leikkimällä itse itsensä kanssa! Isompien koirien kanssa ranskis saatta toisinaan joutua ongelmien eteen, sillä se yrittää helposti viedä lauman johtajuuden. Tosin usein saattaa käydä niin, etteivät isom­mat koirat edes tajua menettäneensä johtajuuttaan tälle pienelle ikuiselle touhu­pakkauslapselle.

Ranskanbulldogit eivät tylppäkuonoisten rotujen tavoin ole kovinkaan pitkäikäisiä. Ne ovat kuitenkin yllättävänkin terveitä, vaikka toki ranskiksillakin ovat omat ongelmansa. Kuumalla kesäilmalla ranskanbulldogin voi olla todella tukala olla ja lämpöhalvauksen riski kasvaa huomattavasti. Tällöin viilentä­vä suihku voi olla juuri sitä mitä ystävämme kaipaa! Rodulla esiintyy myös jonkin verran iho- ja selkäongelmia sekä sydänongelmia. Myös synnytysvaikeudet ovat tämän rodun vitsaus.

Ranskanbulldogin kanssa ulkoillessa on myös muistettava, että vaikka se saattaakin rakas­taa vettä yli kaiken, ei se välttämättä osaa uida. Laiturilta tai veneestä putoaminen saattaa päättyä kohtalokkaasti.